LUMET SULAA

Pääsiäisviikonloppuna siirryttiin kesäaikaan. Ahvenistolla järvi oli vielä jäässä, samoin osa poluista. Lunta oli varjoisissa paikoissa. Parkkipaikalta sulavettä tuli purona järven jäälle. Aurinko paistoi ja lämpötila oli muutaman asteen lämpimän puolella.

Jäällä oli ohuita halkeamia, siitä ne sitten suurenevat, vai?

Rantakivien kohdalta näkyi jo sulamisen merkkejä, samoin tumma lehti oli kerännyt auringon lämpöä niin, että oli sulattanut jäätä allaan.

Hanget ovat neulasia täynnä, samoin ladut. Joissakin kohdin ladut olivat aika vetisiä, mutta ei ehkä sopivia vesihiihdolle.

Polut olivat paikoin vielä jäisiä, vaikka vieressä metsä näytti melkoisen vihreältä.

MAAUIMALA TALVELLA

 Ahveniston maauimala rakennettiin vuoden 1952 Helsingin olympialaisia varten. Se tehtiin arkkitehti Ilmari Niemeläisen ja Olavi Sahlbergin piirustusten mukaan. Laatan mukaan uimala rakennettiin vuonna 1950. 

Maauimala poistettiin käytöstä 1980-luvun alussa huonon kuntonsa vuoksi. 1995 se julistettiin suojelukohteeksi. Lopulta vuosina 2013-14 se peruskorjattiin.

Maauimalan huoltorakennuksen seinässä on valotaideteos "Vihjeet" 2014. Sen ovat tehneet Arto Heiskanen ja Joonas Saaranen.

Urheilijahahmot kuvaavat 1952 olympialaisten nykyaikaisen viisiottelun lajien suoritustilanteita. Hahmojen muoto pohjautuu kilpailuissa otettuihin valokuviin.

Ja ne nykyaikaisen viisiottelun lajit ovat:

1. Miekkailu

2. Ammunta

3. Vapaauinti

4. Esteratsastus

5. Maastojuoksu

Lisätietoja löytyy Hämewikistä.

KEVÄTPÄIVÄNTASAUS

Ahvenistolla jatkuvat talviset säät. Välillä päivät ovat olleet lämpimiä, mutta öisin on vielä ollut pakkasia. 

Järvi on jäässä ja niin on pelastusvenekin. 

Saunamökin avannossa vesi pulppusi iloisesti. Pulkkamäki oli vielä käytössä, vaikkakin oli jäinen ja kuoppainen. 

 Rannalla kun käveli, voi kuulla jään kumahteluja ja katsella jäätyneitä ruohoja, puunrunkoja ym.

Tästäkö se kevät aloittaa jään sulattamisen?

Kevätpäiväntasauksen kunniaksi myös aurinko paistoi.

LUONTOPOLKU 3

RASTI 15 hämäläisiä harjukasveja. Talvella kasveja ei paljon näy lumen alta. Enkä osannut tunnistaa talvisia pensaita. Siinäpä olisi oppimisen paikka.

RASTILLA 16 on nähtävissä hämäläistä Hämeen Härkätien kulttuurimaisemaa. Hämeen Härkätie kulkee Turun linnasta Hämeen linnaan. Oppaan mukaan se on parhaiten säilynyt keskiaikaisperäinen tie maassamme. 

Talviaikana maisemia vähän näkyi puiden seasta, mutta kesällä varmaan puiden lehdet peittävät näköalan. Metsänhoitajien pitäisi tulla vähän karsimaan, jotta kesälläkin näkyisi maisemat.

RASTILLA 17 on Kahtoilampi. Lammella on yleinen uimaranta, joka on kesäisin ahkerassa käytössä. Lammen reunassa on suoalueita, nyt siellä meni latu.

RASTILLA 18 on muinaisranta. Harjun alarinteessa Kahtoilammen kohdalla on Yoldiameren huuhtoma pallekivikko.

Moottorirata on RASTI 19. Moottorirata on rakennettu 1966-67. Paikalla sijaitsi alunperin Ahveniston alueen laajin suo. Radan keskelle on jäänyt pieni lampi. Talvella mottoriradalle tehdään latu. Alkutalvesta se kiersi vain pienen lenkin, mutta myöhemmin se laajennettiin koko radan pituiseksi. Siinä on lisäksi Kahtoilammen lenkki. 

RASTILLA 20 pohditaan pohjavettä ja vähän myös pintavettä. Ahvenistolla on ollut suuri merkitys hämeenlinnalaisten juomavedelle jo vuodesta 1910. Rastin kohdalla näkyi alapuolella myös ampumarata. Ja harjun päällä menevät komeat kävelyreitit.

RASTI 21 on harju. Ahvenistonharju kuuluu Hausjärveltä alkavaan ja Lempäälään päättyvään harjujaksoon. Jääkaudella oli toisin, paikalla oli jäätikköjoki. 

Lähellä rastia on mänty, jonka rungossa on kaarnavaurio. Siihen ei kuitenkaan ole päässyt iskemään mitään sienitauteja, koska puu sijaitsee niin tuulisella paikalla.

Luontopolun viimeinen RASTI 22 on elämää metsässä. Täällä pitäisi tutkia kääpiä, sieniä, muurahaisia ym. Ehkä sitten kesällä. Yhteen puuhun oli niitattu "Ystävyys"-lappu. Mihinköhän tämä on liittynyt? 

Mutta näkyihän niitä elämän jälkiä. Joku pieni eläin oli mennyt lumessa. Jäljet kulkivat toisesta kolosta toiseen.

Tässä siis talvinen luontopolku. Lähteenä oli Hämeenlinnan ympäristöjulkaisu 17, vuodelta 2012. Siitä tuli ihan luetun näköinen, kun oli vähän kostea ilma luontopolkua kolutessa. 

Luonto-opas löytyy täältä.

Tässä vielä joku vanha rasti matkalta. Ihanat erilaiset numerot.